Pakataan

Tänään minun täytyisi pakata Entisen tavaroita laatikkoon, hän tulee viikonloppuna hakemaan niitä. Onneksi olen saanut sovittua tälle viikonlopulle reissun. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Jätän esille myös kaikki hääkuvat, sanoin Entiselle, että voi ottaa kuvia, jos haluaa. Jos hän ei ota yhtäkään kuvaa itselleen....niin sitten voi samalla iskeä minulle puukon kylkeen pystyyn.

Paperit

Tänään ne paperit tuli postissa, ei liikauttanut mitenkään. Siksikö, että tätä eroa on tehty jo pari vuotta? Vai pakkaanko minä jotain suurta romahdusta varten tunteita varastoon?

Tämä viikonloppu on minulle koetinkivi. Ei ole mitään sovittua, ei mitään. Koko ajan en kehtaa soittaa samoille ihmisille, että en käy liian raskaaksi. Minulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita, mutta naimisiin mentyäni jotenkin jätin nekin vähät taakse.

Mikä moka.

Minulle ei ole mitenkään omituista, että viikon aikana ei puhelin soi kertaakaan. Muistan, kun minulle joskus joku soitti niin Entinen oli ihmeissään "hei, SUN puhelin soi!"

Tänään tein ensimmäistä kertaa tällä viikolla ruokaa. Ihanaa kun kukaan ei valita oliiveista ja aurinkokuivatusta tomaatista.

Miten tässä näin kävi?

Jos sen tietäisi, missä kohtaa asiat alkoivat mennä huonosti niin ei kai tässä tilanteessa olisikaan. Entisen mielestä meidän liitto loppui kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta sitten hain eroa ja muutimme erilleen. Minusta ei tuntunut ollenkaan pahalle ajatus siitä, että eroamme. Hänestä se oli kauhea ajatus. Vaikka halusin olla yksin, niin taisin toisaalta myös nauttia siitä huomiosta, mitä silloin sain. Emme tehneet kakkosvaiheen erohakemusta vaan päätimme jatkaa vielä.

Minun mielestä liittomme loppu alkoi noin 5-6 vuotta sitten. En enää jaksanut välittää, en puhua, en suunnitella. Muutimme paljon, lopulta masennuin. Lopetin ottamasta itseni tosissani, ja niin taisi tehdä Entinenkin.

Nyt kun olemme esittäneet avioliittoa 9 vuotta, Entinen sanoi sen tällä kertaa ääneen. Ei riitaa, ei draamaa ... pelkkä loppu.

Miten se nyt tuntuu niin pahalta?

9 vuotta avioliittoa pakettiin

Niin... kaksi viikkoa sitten suljimme tämän meidän 9 vuotta kestäneen avioliiton arkkuun ja "jatketaan tästä kummatkin omilla teillämme.." niinkuin tuleva Entinen sanoi.

Nyt kun Entinen sanoi sen ääneen, niin asia onkin yht´äkkiää totta. Välillä helpottaa, välillä on surullinen olo ja sitten tulee huuto-itku. Töissä on itketty pomolle, kotona kavereille ja sitten ihan vaan hymyilty salaa.

Eniten pelottaa se, että jos en enää kelpaakaan kenellekään ja minusta tulee katkera kaikkien vihaaja. Viinakin on maistunut.